Kukkapenkistä nousee taas kielon lehtiä, vaikka perkasin koko penkin pari vuotta sitten. Kielot leviävät maavartensa avulla hyvässä mullassa vallattomasti. Tällä kertaa tyydyn vain repimään pois niin paljon kuin mahdollista.
Voikukat kasvavat tunnetusti missä vaan. Ne eivät kärsi siitä, että päällä kävellään tai ajetaan ruohonleikkurilla. Ne kun onnistuisi vetämään juurineen ylös maasta, niin pysyvät ainakin vähän aikaa poissa.
Piharatamot ovat vähintään yhtä sinnikkäitä kuin voikukat. Ei auta kuin maasta nyhtäminen.
Vielä vuohenjuuri, joka levittäytyy aidan takaa pihan puolelle maavartensa avulla. Niitä riittää.
Onneksi sää on lämmennyt päivisin niin, että kesäkukkia pystyy totuttamaan ulkoilmaan. Yöksi olen useimmat vielä nostanut terassin lämpimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti